Suomen käsityön museon museolehtori, yrittäjä Raija Manninen on jyväskyläläinen kierrätysintoilija. Yrityksensä Tiinasmoko kautta Manninen tekee näyttelytöitä ja pitää työpajoja ja kursseja, joilla kehitetään aikuisten kiertotaloustietoutta taiteen ja käsityön avulla. Nyt hän on tuonut näyttelynsä Mäntän taitokeskukseen kaikkien ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi.

– Harhailen mielelläni eri käsityötekniikoiden parissa ja muokkaan käytettyjä esineitä. Vuosien varrella olen tarttunut erilaisiin esineisiin: rääkännyt kirjoja eri tavoin, punonut leipäpussin sulkijoita reikäleiviksi, muotoillut polkupyörän satuloista trofeita ja väsännyt auton pölykapseleista lumihiutaleita.

– Keskityn aina johonkin tiettyyn esineryhmään ja kerään niitä vuosia kirpputoreilta. Kaikki kerätyt esineet eivät kuitenkaan suostu minulle avautumaan, vaikka kuinka yritän käydä dialogia niiden kanssa,  Manninen kuvailee.

Tällä kertaa Mannisen kiinnostuksen kohteena olivat kirpputoreilta löytyneet puuesineet: sorvatut kynttilänjalat, kulhot ja muut keittiövälineet. Esineitä, jotka ovat kannatelleet elämää, mutta alkaneet ontua joko käyttötarkoituksen kaikottua tai muodon livettyä tai vain värin puutteesta.

– Minä käsittelin yhtä arkisesti ja sumeilematta puisia kynttilänjalkoja, olivatpa ne jonkun ihmisen sorvauskokeiluja tai tunnetun suomalaisen muotoiluyrityksen tai globaalin tavarataloketjun tuotantoa. Minulle ne olivat leikkikaluja. Ajattelin, että näistä tulee rukousmylly, näistä tulee hunajaryijy, tämähän voisi olla Taisto…

Monissa kulttuureissa elämänpuu symboloi uusia alkuja ja mahdollisuuksia. Manninen kokosi puuesineet uudestaan, väritti ne pajukaijamaisen värikkäiksi härpäkkeiksi. Nyt niillä on hetken mahdollisuus paistatella katseen kohteena, kunnes nekin alkavat ontua.

– Härpäkkeet ovat saaneet nimekseen suomalaisten miesten nimiä, jotka tarkoittavat myös jotain muuta kuten Taisto, Terho ja Kari.

Manninen on syntynyt Venäjän rajan läheisyydessä.

– Koen katsontatapani aina vähän viistoksi. Kuulunko tuonne vai tänne ja mihin oikeastaan haluan liikkua? Toisaalta rajalla on kaikki. Toisinaan liikun kierrättäjien kanssa samoilla roskalaatikoilla ja tunkioilla. Silloin on mietittävä, mikä on esteettistä ja järkevää omien-, toisten- ja luonnonvarojen käyttöä tai käyttämättä jättämistä. Sitten taas kyllästyn kaikkeen kuluneeseen ja haluan uutta, värikästä ja pehmeää ja siirryn tilkkukasoihin.

Tiinasmokon Elämänpuun värit 27.10.–21.11.2020
Taitokeskus Mänttä (Itätorikatu 4) | avoinna ma–pe 10–17, la 10–14.

Lisätiedot:
Tiinasmoko
Raija Manninen, tiinasmoko@gmail.com
www.tiinasmoko.fi
www.facebook.com/tiinasmoko
instagram.com/tiinasmoko/

 

Tulosta